Nostalgian havinaa ja pipareita
 |
| Vanha piparkakkuresepti |
Muistan, kun kotona äiti leipoi jouluksi piparkakkuja ohjeella, johon tuli kahvia. Olen kauan haikaillut niiden perään. Maut ja lapsuusmuistot liittyvät niin vahvasti yhteen.
Voi sitä onnen päivää, kun lopulta löysin äidin reseptien joukosta tuon hauraan ja kellastuneen sanomalehdestä repäistyn Saaran piparkakut reseptin! Luulen, että tuo sanomalehtileike on peräisin mahdollisesti jo 40-luvulta. Eli nyt ollaan todella nostalgisissa tunnelmissa.
Lehtileikkeen tutkintaa ja tulkintaa
Lehtileikkeeseen äiti on kuulakärkikynällä tehnyt merkintöjään. Ainekset puolitettuna on ilmeisesti ollut se vakisatsi taikinasta. Kuulakärkikynän muste on ajan saatossa päässyt leviämään huokoisella sanomalehtipaperilla.
Soodan määrä on alkuperäisessä painetussa reseptissä ilmoitettu grammoina. Piti heti punnita vaa'alla kuinka paljon painaa yksi teelusikallinen soodaa.
Sooda liuotetaan pieneen vesitilkkaan ennen taikinaan lisäämistä. Mikähän taika siinä on?
Saaran piparkakut
1 dl tummaa siirappia
375 g sokeria
1.5 dl kahvi(juomaa)
1.5 tl kanelia
1.5 tl neilikkaa
1.5 tl inkivääriä
1.5 tl pomeranssia
250 g voita
2 tl soodaa
15 dl vehnäjauhoja
Siirappi, sokeri, mausteet ja kahvijuoma kiehautetaan.
Ota kattila pois levyltä ja lisää voi nesteeseen sulamaan.
Seoksen vähän jäähdyttyä sekoitetaan siihen vesitilkkaseen liotettu sooda
sekä jauhot.
Anna taikinan levätä jääkaapissa yön yli.
Kauli piparkakkutaikina ohuehkoksi levyksi jauhotetulla alustalla.
Ota muotilla pipareita.
Paista piparit uunin keskitasolla 190 asteessa 8 minuuttia.
Anna jäähtyä pellillä hetken uunista oton jälkeen.
Huomioita taikinasta ja piparkakuista
Tärkein asia on, että raaka piparkakkutaikina läpäisee kotiraadin vaativan makutestin. Läpäisi! Taikinaa oli käyty maistelemassa jääkaapissa kiitettävästi.
Taikina oli melko kovaa, vaikka oli seissyt huoneenlämmössä kaulimisen ajan. Sinänsä hyvä asia, koska jotkut taikinat muuttuvat vähän turhan pehmeiksi leipomisen edetessä.
Piparkakkutaikinan kaulitseminen oli helppoa eikä repeillyt helposti. Piparkakut oli myös helppo siirtää työpöydältä pellille.
Paistetut piparit olivat miellyttävän makuisia. Ei sellaisia voimakkaan mausteisia.
Koostumus valmiissa piparkakuissa oli vähän sitkeän omainen. Johtuu tosin siitä, että minä en jaksa kaulia piparitaikinaa ohueksi, vaan taikinalevy saa jäädä vähän paksummaksi. Itse piparitkin ovat siis vähän pullukoita.
Kilon taikinasta tuli reilu annos piparkakkuja.
Saara ja äiti
Säilön hauraan sanomalehtileikkeen muovikalvoon pujoteltuna mun joulureseptit kansioon. Sieltä pääsee Saaran piparkakut ilahduttamaan minua ja toivottavasti tuleviakin polvia jouluisin.
Ja äiti, näetkö, sinua ei ole unohdettu! Tämä blogipäivitys on omistettu sinulle sinne jonnekin kauas.
Terveisin
Anne
Kommentit
Lähetä kommentti